Pöksistä taas mennään! Tänään koitti se pitkään odotettu hetki, talvilomareissu pohjoiseen, rukatunturin upeisiin maisemiin. Lomalle rentoutumaan, nauttimaan ja olemaan. 

Auto pakattiin ääriään myöten täyteen eilis iltana ja hermothan paloi ensimmäisen kerran jo siinä kohtaa. Mistä h*lvetistä tota tavaraa siunautuu?

Startti tapahtui aamulla aikaisin, nousin sängystä klo.4.20 täysin edesvastuuttoman väsyneenä ja vailla tajua ympäristöstä. Pikainen pukeutuminen ja perus kaunistautuminen, eli deodorantit kainaloon-tai ainakin sinne päin.

Viimeiset tavarat mukaan ja tovereita hakemaan. 

Todellinen startti tapahtui vartin yli viisi, edessä oli rentouttavat 860km ajamista, auto täynnä ja suksiboksi katolla. Ai että! Alkumatka aina varkauteen saakka sujui varsin mukavasti rupatellen ja formaattiradion soittolistaa kuunnellen. Ensimmäinen, ns.aamupala stoppi päätettiin yhdessä tuumin pitää Juvalla, mutta nopeana kuskina ajoin kuitenkin Varkauteen saakka. Auto Teboilin pihaan, kahvit ja ciabattat pöytään ja syömään, kyytipojaksi luonnollisesti kevyt ja ravitseva superfood-tyyppinen dallaspulla.

Seuralaisten aamiainen koostui jokseenkin vastaavasta setistä. Kun aamupala oli nautittu olisi normaali tilanteessa täytynyt mennä vähintään pikakävelyä, persposkia yhteenpuristaen pa*kalle mutta nyt, elimistöni oli ilmeisesti edelleen horrostilassa koska pöntölle istahtaessani en saanut puristettua kun pienen pierun.

WC:ssä koetun pettymyksen jälkeen leuka rinnassa pihalle, rengaspaineiden tarkastus, ja parit lumipallot etupuskurissa olevaan rekisterikilpeen (hirveen näppärä noiden nopeuskameroiden kanssa).

Alkumatka varkaudesta sujuikin leppoisasti vatsa täynnä kartanlukijan vedellessä sikeitä. Keli oli kun morsian, pimeää ja lumi pöllysi, näkyvyys parhaillaan 10m.

Kuopion kohdalla alkoi aurinko, tai paremminkin sen tuottama valo ilmestyä horisonttiin ja elämä hymyili. Matka taittui mukavasti spotifyä ja formaattiradiota kuunnellessa.

Päätimme pitää lounastauon Kajaanissa, ABC:n pöydät notkuivat kaikkea herkkua. Vedenmakuista kevyt raejuustoa ja muuta. Taas oli vatsa täys ja matka sai jatkua. Kartanlukijakin oli herännyt ja sattui voittamaan pelikoneesta 40eur, taas oli massii taskut pullollaan.

Kajaanista Rukalle matkaa on muistaakseni noin 300km, (tai en muista eikä se ole olennaista) ensimmäiset 10km menikin mukavasti mutta sitten se alkoi, aivan sietämätön ja infernaalinen pa*kan haju. Kartanlukija oli siis varmasti herännyt. Omakin elimistöni alkoi antamaan vinkkiä heräämisestä ja alavatsa alkoi kouristella. Onneksi kuin tyhjästä horisontista kajasti S-marketin valot, autopihaan ja persposkia yhteen puristaen kohti ovea. Ovesta sisään ja katse pitkin käytävää, maailma pysähtyi-ei vessaa! Fcuk, nyt täytyy pa*kantaa housuun. Käännyin kannoillani tyytyen kohtalooni, mutta jälleen kuin tyhjästä-WC!!! Pikainen rukous että WC ei ole varattu, jälleen oli Jeesus puolellani ja wc oli tyhjillään. Vedin housut kinttuihin varmaan jo ennen WC:n ovea ja painelin pöntölle, tässä kohtaa kilpikonnan pää jo varmaan kurkkasikin persposkien välistä, mutta mieltä kalvoi ajatus "muistinko lukita oven". Housut kintuissa tarkastamaan tilanne ja aukihan se oli. Ovi lukkoon ja istumaan. Aaaaaaaahhhh, se oli siinä, pari tukevaa pierua ja homma oli valmis. Paperitelineestä löytyi sitä kouluajoilta tuttua ruutupaperia muistuttavaa valkoista tavaraa, sutjakka pyyhkäisy, persreikä verille, housut jatkaan ja matka voi jatkua.

Kartanlukijasta jatkuvasti noussut pa*kanhaju jatkui turvallisen tuntuisesti koko loppumatkan.

Kuusamossa pysähdyimme kauppaan. Itse piipahdin apteekissa poimimassa mukaan välttämättömät kolmiolääkkeet jotta pystyn rauhoittumaan lomalla, mikään ei ole parempaa kun iltapala takkatulen ääressä paitsi ehkä illallinen takkatulen ääressä, kourallinen kolmiolääkkeitä ja puolikas kossu.

Apteekissa asioidessani seuralaiseni olivatkin jo painelleen prisman puolelle hankkimaan (shoppaamaan) välttämättömät ruokatarvikkeet. Apteekista siirryin prisman puolelle ja ostoskorien kohdalla joku sisälläni sanoi "ota kori". Otin korin ja jälleen rukouksiini oli vastattu. Seuralaiset olivat tosiaan lähteneet shoppailemaan mutta mitään tuotteiden keräilyyn soveltuvaa he eivät olleet ottaneet. Toinen heistä kuitenkin puolustautui asiaan kuuluvasti toteamalla "kyl mä ajattelin kysyä et pitäskö ottaa". Joo, pitäs.

Kauppareissu saatiin suoritettua ja saavuimme autolle. Ovi auki ja aaaaaah, tuttu ja turvallinen paskanhaju ei ollut laantunut tippaakaan tämän reilu puolituntisen seisokin aikana.

Pikku pätkä Kuusamo Citystä kohti rukaa, mökin avain haltuun, auton tyhjennys ja tässä kohdin mökkikin oli jo täytetty tutulla ja turvallisella paskanhajulla. Ei sillä, en ole herkkä hajuille mutta siinä kohtaa kun se paska alkaa maistumaan kitalaessa olisi syytä tarkastella tilannetta hieman kriittisemmin. Tilanne ei valitettavasti ole helpottanut vielä tähän mennessäkään vaikka paljon on kerennyt tapahtumaan.

Sellasta, tähän postaukseen en nyt valitettavasti jaksanut alkaa kuvia lisäämään mutta stay tuned, niitä on luvassa. Meillä on huomenna tarkotus pitää photoshoot sessiot aiheena talvinen outfit ja winter wonderland.


Over and out!